Kävin tänään kampaajalla paikallisessa ammattikoulussa. Istuskelin rouvaihmisten kanssa odotuspenkeillä, välillä hymytön teinityttö ilmestyi ääneti sohvien viereen,  lausui ketään silmiin katsomatta jonkun nimen. Omanikin, lopulta. Seurasin violettitukkaista tyttöä leikkauspisteeseen, emme puhuneet mitään. Hiljaisuus alkoi käydä kiusalliseksi, tyttö katseli hiuksiani ja kysyi sitten, miten värjätään. Selostin, tyttö kutsui opettajansa paikalle, rentouduin vähän. Opettajalla oli varma ääni ja ammattimainen asenne, hän esitti tytölle kysymyksiä ("onko asiakas enemmän tumma vai vaalea?" "öö, tumma?" DINGDINDDING VÄÄRIN!, "oletteko jutelleet asiakkaan kanssa värin halutusta syvyysasteesta?", "öö ei.", "oletko kysynyt asiakkaalta--" "öö en." jne.) ja päästi tämän lopulta hommiin. Hartiani kiristyivät jälleen.

Olimme loppusuoralla, kun tyttö äkkiä herätti smaltalkin miellyttävän nasaalilla nenä-äänellään: "Niko on tuolla. Mun pitää käydä sanoo sille yks juttu." Tuijotin epäuskoisena, värin levitys oli kesken. "Hei Kati", tyttö sanoi ohi kävelevälle luokkatoverilleen, "tuu vähän tähän". Tuli, raukka, pahaa-aavistamaton, sai värjäyssysteemit käteensä ja pikaiset ohjeet, jäi yksin hiusteni kanssa. Olin kauhuissani mutta yritin hymyillä rohkaisevasti, tyttö vastasi hymyyni huulet täristen ja hoiti homman loppuun.

Hiustenpesulle sain taas uuden tytön, pehmeäsuomisen venäläisen. Hän esitti kiinnostuneita kysymyksiä hiuksieni epätasaisuudesta, tyyliin

- millä kampaajalla kävit leikkauttamassa?
- öääh yks mun kaveri leikkas nää.

Aha, hiljaisuus. Sitten:

- onko tämä kaverisi kampaaja..?
- eheheehe, ei oo.
- noh.. hänellä on ollut hyvä idea, toteutus vain vähän...

Ilahduin silminnähden mutta vedin nopeasti ilmeeni pokeriksi. Minulla on ollut hyvä idea!

- kiitos. kerron tuon sille kaverille, varmasti ilahtuu kovasti.

Tyttö katsoi minua oudosti, emme enää puhuneet. Hän föönasi ja puunasi ja kun lopulta katsoin peiliin - hienot! Menin tyytyväisenä maksamaan, kassalla parveili teinityttöjä ja opettajakin tuli katsomaan. Seisoin vaivautuneena huomiosta ja hymistelin tasapuolisesti kaikille. Muotoilijatyttö työntyi joukosta, sanoi siinä kaikkien edessä, "hänen kaverinsa leikkasi nuo! Siksi nuo ovat niin epätasaiset! Varsinkin oikealta puolelta!". Opettaja nyökytteli, no niinpäs on, teinit tuijottivat ja minä tunsin itseni friikkihiuksiseksi jättiläiseksi heidän keskellään.


---


Yövuoro edessä. On suklaata ja ediä ja ohjaajani seurana. Odotan melkein innolla.