Kymmenen vuotta sitten, v. 1997:

Olin kireälettinen vitosluokkalainen, ujo ja epävarma ja hihitteleväinen. Luokallemme tuli uuusi tyttö, joka asui naapurissamme. Hänestä tuli paras ystäväni ja aina ja iänkaikkisesti aamen käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain.

Viisi vuotta sitten, v.2002:

Aloitin lukion, olin onnessani uudesta "aikuisemmasta" koulusta, numerot nousivat ja hiljainen puberteettini hellitti. Kävin toista kertaa Saksassa koulun kanssa, matka oli hyvä ja kuitenkin pettymys, ystävyyskoulupoika jonka luona asuin oli muuttunut viime tapaamisesta. Keväällä seurustelin ensimmäisen suhteeni, se kesti kaksi viikkoa enkä kehdannut näyttäytyä pojan kanssa ihmisten ilmoilla, tekstailimme (lopulta jätin hänet tekstarilla) ja kävelimme syrjäkujia ja pussailimme meillä, kun ketään muita ei ollut kotona. Halusin seukata ensimmäistä kertaa ennen 17-vuotis synttäreitäni.

Kolme vuotta sitten, v.2004:

Ylioppilaskirjoitukset painoivat päälle, seurustelin intohimoisesti kokonaisen kuukauden, ruotsin kirjoitukset menivät tämän "suhteen" takia tavoitteiden alle ja uusin ruotsin keväällä. Podin vimmaisaa maailmantuskaa ja itkin yksin huoneessani tuntikausia poski viileällä lattialla, kirjoitin päiväkirjaa ja valvoin pepsin voimin aamuyöhön, juoksin kuin pieni eläin ja olin elämäni kunnossa, tiesin kaiken ja en mitään, kapinoin hiljaa pukeutumisellani ja sisälläni ääneen huutaen, olin surullinen ja villi ja ihana maailmanparantajateini.

Vuosi sitten, v.2006:

Muutin yhteen miehen kanssa, olin epävarma ja 'maailman onnellisin onneton', olin töissä päiväkodissa ja stressasin suhdettani vanhempiini, uuteen kaupunkiin, mieheen. Rahat oli koko ajan loppu ja parin vuoden takainen huippukunto muisto vain.

Tähän asti tänä vuonna:

Pääsin kouluun, se antaa turvaa ja varmuutta. Suhde mieheen on selkeä ja kirkas, tuntuu hyvältä ja oikealta. Asuin hetken ulkomailla ja ehkä opin itsestäni, olen ollut tasaisella tavalla onnellinen ja tyytyväinen. Rahat on aina vain jatkuvasti loppu.

Eilen:

Tissuttelin kotona ja pantiin ainakin tunti, se sattui ja oli hyvää  oli parasta. Katsoin bigbrotherin ja menin nukkumaan, nukuin huonosti.

Tänään:

Aamulla töissä eräs asukas istui kahviseuraksi, kertoi eilen poisnukkuneesta isästään ja purskahti itkuun, vieras mies, en osannut sanoa muuta kuin olen pahoillani, olin hiljaa mutta läsnä. Työpäivä oli ankea, koin voimakasta ulkopuolisuutta, en osaa oikein jutella siellä, työyhteisö on toisiinsa hitsautunut enkä minä osaa mennä siihen porukkaan omana itsenäni, kun on oma opiskelijan roolikin vielä vähän hakusessa. Töiden jälkeen poikkeuksellisesti tiskasin kun en kestänyt katsoa viikon tiskejä ja miehen vanumista, illalla isä ja sisko kävivät kylässä, kahviteltiin ja vietettiin mukava yhteinen tunti, katsoin salkkarit, juoksin vajaan tunnin ja tein banaanirahkaa, söin ja juon lonkeroa, kävin suihkussa ja laitoin hiukset, löysin filtteriin asti palaneen tupakan olkkarimme lattialta??.

Huomenna:

Menen aamuvuoroon, illalla sauna ja ehkä lasillinen tai pari, lenkki isona ehkänä, hyvää ruokaa ja telkkaria, zilli koti-ilta.

Ensi vuonna:

Oon tietty kauheen timmi ja ihana ja pitkähiuksinen ja kaikki rakastaa mua. Ja mulla on ihanat vaatteet ja mieletön itsevarmuus eikä rahat oo ikinä loppu. :)