Tykkään hameista. Minulla on pitkät sääret ja löllöt sisäreidet ja useimmissa housuissa näytän romuluiselta kuulantyöntäjältä. Hameissa, etenkin lyhyissä, jalat ovat pitkät pitkät kauniit ja koko olemus hoikka ja ryhdikäs. Te, jotka viihdytte housuissa, ehkä näytätte hyvältäkin niissä, voitte olla tyytyväisiä. Mutta älkää luoko joka ikisenä hamepäivänäni viipyileviä katseita, älkää tuijottako, älkääkä enää ikinä kysykö EIKÖ SULLA OO KYLMÄ. Jos minulla on kylmä, laitan kahdet sukkahousut. Mutta se ei ole teidän huolenne, etenkään kun teitä oikeasti tuskin fyysiset tuntemukseni kiinnostaa. Antakaa minun näyttää hyvältä hameissani ja olkaa ihan rauhassa farkkupeppuja, minäkin olisin jos kokisin sen omakseni.

Suomalainen pukeutumiskulttuuri on niin ahdistavaa. Alipukeutuminen on aina jeesjees, itsestään huolehtimen on pinnallisuutta ja turhamaisuutta ja itsensä esittelyä. On täysin ok liikkua ihmisten ilmoilla muodot peittävässä huonoimpia puolia korostavassa hupparissa ja tönköissä farkuissa, asiallisissa jalkineissa, meikittömyys tuo uskottavuutta ja hätäponnari on way to go. Mutta hävetköön ne, jotka yrittävät näyttää hyvältä ja huolitelluilta: kysytään minne sä oot noin hienona menossa ja ei minulla vaan riittäis aikaa (minun kaikki aikani menee kunnallispolitiikassa ja tärkeiden ajatusten ajattelemisessa, minä en ole sillä tavalla itserakas, että pitäisi kaiken maailman hepeneissä kulkea itseäni esittelemässä).

Ei tarvitse olla kaunis voidakseen näyttää hyvältä eikä ole synti satsata omaan ulkonäköönsä.


Toinen juttu mikä ärsyttää: MITEN PITKÄ SÄ OOT? Voi kun sä oot pitkä. Voi voi. Voi kun sinä oot lyhyt, paitsi sitähän ei tietysti saa sanoa.